Synnin päästö Vatikaanissa

(Ei nettiä. Päivitys viivästynyt)

Eilinen kävelyreissu napakan oppaan seurassa oli vielä tuoreessa muistissa. Samoin kun lopussa syöty alkupalaillallinen. Oli siinä ihmettelemistä, kun pöytään kannettiin jos jonkinnäköisiä alkupaloja. Oli lihaa, kalaa ja kasviksia erimuodoissa. Kyytipojaksi viinejä ja jotain paikallista sitruunapontikkaa. Elämys oli kuin olisi astianpesuainetta juonut. Ei hullumpi ollut myöskään kahvitilkka kuponpohjalla, joka maullaan olisi herättänyt kuolleetkin. Huonoksi paikkaa ei silti voinut sanoa. Olihan Italian ex-pääministeri vieraillut siellä. Ilta jatkui sitten meidän osalta hotellin lähi baareihin tutustuessa. Lähimmän ristimme meidän olohuoneeksi. :D

Tänään vuorossa oli reissu Vatikaaniin. Tuo maailman pienin valtio on myös katollisen kirkon päämaja ja pääjehuna häärii paavi hassuine hattuineen. Aamulla kun ylös oltiin päästy ja aamupala kitusiin vedetty, hyppäsimme metroon ja sujautimme Vatikaanin seuduille. Olhan se vaikuttava kokemus. Heti selvittyämme turvatarkastuksesta, niin pääsimme tutustumaan osaan museon n. miljoonasta taide-esineestä. On paavitkin joskus ennenkin hulppeasti asuneet, kun löytyi mm. puolikilometriä pitkä käytävä täynnä taide-esineitä ja seinä/kattomaalauksia.

Ymmärrettävästä syystä upein paikka oli Sikstilsen kappeli. Samassa huoneessa valitaan aina uusi paavi. Tämä perinne on kestänyt jo vuosisatoja. Uskomattoman hieno paikka jota koristivat Michelangelon maalaukset. Se on paikka joka täytyy nähdä omin silmin. Tunnelmaa latisti vaan vartioiden jatkuvat huudot kuvauskiellosta ja hiljaisuudesta.

Mukavan opastetun osuuden huipennus oli astuminen Pietarinkirkkoon. En rupea nyt ruotimaan sen mahtavuutta sen enempää. Sitä voi vaan kuvitella jokainen päässään mikä fiilis on astua maailman suurimpaan kirkkoon, jota rakennettiin 120v. Eikä kuluissa ole säästelty. En voi itseäni uskovaiseksi sanoa, mutta kyllä siellä hiljeni.

Kirkkoreissun kruunasi nousu kirkon kupolin huipulle. Hissi kyllä nousi jonnekin asti, mutta sen jälkeen oli vain n. 320 porrasta kupolin huipulle ahtaita käytäviä ja jyrkkiä portaita pitkin. Tunnelma oli kuin jostakin ahtaanpaikan kauhuleffasta. Mutta lopussa kiitos seisoi ja näkymät olivat sen arvoisia. Koko Rooma avautui edessä 120m korkeudessa. Paluu huipulta olikin sitten helppo juttu. Nyt hotellilla vähän jalkojen lepuutusta ja kohti uusia seikkailuja.

Näkymä Pietarin kirkon kupolista