Ke iltana oli tarkoitus suunnistaa paikallisiin metallibaareihin. Suunnistimme ajatuksen ja mielikuvan perusteella kaupungin laitamille ja pimeille kujille. Hämyisten kujien kiertely ja paikallisten baariin istahtaminen kertoi että etsimämme mesta oli suljettu! No, kaljaa kitusiin ja suunta kohti kaupungin toista laitaa. Löytysköhän sieltä mättöö. :-D
Ee ainakaan vielä mättöö löytynyt. Ei löytynyt se toinenkaan baari. Tolpparenki mersun ratissa osas kuitenkin kertoa, että kyseiselle musiikille omistetut mestat on auki vain viikonloppuisin. Ee sitten auttanu itkee, vaan heittää ruhonsa kulmabaariin aivan vieraassa osassa kaupunkia. Osassa, jossa ei kyllä turisteja taaskaan näkynyt. Meitä kuitenkin sisään tullessa tervehti paranoid. Oltiin kuin kotona...
Paikassa oltiin ja ihmeteltiin. Sitten juteltiin paikallisten kanssa ja saatiin kutsu lähistön metallibaariin. Ainut mainos paikasta oli lappu, missä pyydettiin soittamaan ovikelloa. Ovikelloo soitettiin ja ovella kysyttiin jäsenyyttä ja keitä olimme. Nimi kerrottiin ja oltiin sisällä. Kyseinen baari ei kuulema etsi asiakkaita, vaan asiakkaat etsivät juuri tuota baaria.
Juteltua omistajan kanssa saatiin tietää että paikka on privaatti clubi, johon pitää liittyä. Jäsenyyshän järjesty, ollaanhan me sen verran kovia tyyppejä. :D Voin sanoa että oli varmasti Rooman parhaimpia mestoja, vaikka asiakaspaikkoja ei ollut kuin muutama. Itseasiassa oltiin lopulta ainoat asiakkaat. Menoa silti riitti! Paikassa raikui Amorphis, Teräsbetoni, Fintrolli jne suomimetalli. Italiassa kun ei ole metallibändejä.
Siinä vaihtui yö jo aamuksi läppää heittäessä. Meidän tekemä töherryskin päätyi baarin seinälle backstagepassien ja muiden metalliaiheisten esineiden joukkoon. :D
Ennen katoamista paikalta, Meidät toivotettiin tervetulleiksi pian uudestaan. Joskus palaamme! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti