1001 Albums Must Hear Before You Die

Maailmasta löytyy tiiliskiviopus, johon on kerätty 1001 albumia, jotka pitää kuunnella ennen lusikan nurkkaan heittämistä. Urakka on suuri, mutta varmasti antoisa. Alkuperäisen kirjan on toimittanut toimittajakirjailija Robert Dimery. Lisäksi suomennettuun versioon on legendaarinen rock-toimittaja Jake Nyman kerännyt 80 suomalaista albumia, jotka pitäisi ennen kylmenemistä kuunnella.

En nyt tarkoita sitä, että ruotisin blogissani jokaista näistä levyistä. Se tuntuu jo aika hommalta, joten ohitan sen suosiolla. Kuitenkin ajattelin kirjoitella aina ehtiessäni joistakin kirjasta löytyvistä levyistä.

Sitä odotellessa juhannus kai vielä jatkuu... :)

Paluu kotiin

On aika jättää hyvästit Roomalle. Oishan täällä viihtynyt pitempäänkin. Paljon tuli nähtyä ja paljon jäi näkemättä. Sen voin kyllä sanoa, että aivan huippupaikka! Ihmiset mukavia eikä mitään ongelmia liikkua kaupungilla.
Rantalomaakin päästiin vielä eilen kokemaan, kun matkustimme yhdeksi päiväksi rannalle. Onnistuin vielä nahkaani polttamaan.

Mutta nyt on aika nostaa kamat kantoon ja suunnata kohti lentokenttää.

Mika ja Toni, Rooma Italia

Baarin etsintää

Ke iltana oli tarkoitus suunnistaa paikallisiin metallibaareihin. Suunnistimme ajatuksen ja mielikuvan perusteella kaupungin laitamille ja pimeille kujille. Hämyisten kujien kiertely ja paikallisten baariin istahtaminen kertoi että etsimämme mesta oli suljettu! No, kaljaa kitusiin ja suunta kohti kaupungin toista laitaa. Löytysköhän sieltä mättöö. :-D

Ee ainakaan vielä mättöö löytynyt. Ei löytynyt se toinenkaan baari. Tolpparenki mersun ratissa osas kuitenkin kertoa, että kyseiselle musiikille omistetut mestat on auki vain viikonloppuisin. Ee sitten auttanu itkee, vaan heittää ruhonsa kulmabaariin aivan vieraassa osassa kaupunkia. Osassa, jossa ei kyllä turisteja taaskaan näkynyt. Meitä kuitenkin sisään tullessa tervehti paranoid. Oltiin kuin kotona...

Paikassa oltiin ja ihmeteltiin. Sitten juteltiin paikallisten kanssa ja saatiin kutsu lähistön metallibaariin. Ainut mainos paikasta oli lappu, missä pyydettiin soittamaan ovikelloa. Ovikelloo soitettiin ja ovella kysyttiin jäsenyyttä ja keitä olimme. Nimi kerrottiin ja oltiin sisällä. Kyseinen baari ei kuulema etsi asiakkaita, vaan asiakkaat etsivät juuri tuota baaria.

Juteltua omistajan kanssa saatiin tietää että paikka on privaatti clubi, johon pitää liittyä. Jäsenyyshän järjesty, ollaanhan me sen verran kovia tyyppejä. :D Voin sanoa että oli varmasti Rooman parhaimpia mestoja, vaikka asiakaspaikkoja ei ollut kuin muutama. Itseasiassa oltiin lopulta ainoat asiakkaat. Menoa silti riitti! Paikassa raikui Amorphis, Teräsbetoni, Fintrolli jne suomimetalli. Italiassa kun ei ole metallibändejä.
Siinä vaihtui yö jo aamuksi läppää heittäessä. Meidän tekemä töherryskin päätyi baarin seinälle backstagepassien ja muiden metalliaiheisten esineiden joukkoon. :D
Ennen katoamista paikalta, Meidät toivotettiin tervetulleiksi pian uudestaan. Joskus palaamme! :)

Hampit

Mitäs tässä. Tänään suunnistimme syrjäalueelle, jota ei turistioppaissa suositeltu. Oli mukavaa nähdä paikallisten elämää ja arkisia puuhia. Paikallisessakaan ei englanninkieli taittunut. Hölmönä vaan toisia tuojoteltiin välillä ja koetettiin asiaa kertoa. Mutta kyllä suomalainen olutta saa, oli sitten missä vaan. :D
Ensimmäisen kerran oltiin raflassa, jossa ei turisteja käynyt. Tämän jälkeen suuntasimme marketin kautta puistoon istumaan. Paikka osoittautui seuduksi, jossa kodittomat yms. irtolaiset majailivat ja pitivät leirejään. Oikea paikka siis istua pussikaljalla. Kyllä hampit seuransa löytää. :D

Eilisestä vielä... Metrossa sattui joku väkivaltainen kohtaus pari vaunua meistä. Kuului vihaista huutoa ja joku huusi tuskasta. Metro pysähtyi heti ja ihmiset ryntäsivät osa huutoa kohti, osa sitä karkuun. Hetken aikaa oli hiljaista ja vain huudot kuuluivat. Hetki oli maaginen. Kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut tai mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi.

Ajattelin ensimmäiseksi tappelua tai tulipaloa. Väkijoukon liikkeet herättivät epäilystä joukkotappelusta. Porukka siirtyi välillä metroon takaisin ja välillä siitä pois ikään kuin turvaan joltakin. Ihmiset puhuivat italiaa ja kuulutukset tulivat vain italiaksi. Tilanne oli todella sekava.

Sen hetken haluaisin kokea uudelleen! Harmi, etten saanut sitä videolle.

Seitsämällä kympillä paahtoleipää ja olutta

Sunnuntai-iltana etsittiin puolen yön maissa baaria jossa jatkaa illan viettoa. Löysimme Via Cavourin varrelta hyvin ystävällisen baarin, josta sai oluen lisäksi myös ruokaa: pitsaa, jäätelöä ja paahtoleipää. Tilasimme ensin paahtoleivät kinkulla ja juustolla, ja sitten toiset salamilla. Pois lähtiessä yllätys oli suuri, kun lasku oli yli 70 euroa!

Paljastui, että kyseisessä baarissa olut maksaa 9 euroa ja paahtoleipä 8 ja risat. Italiassa ei koskaan pidä tilata mitään ennen kuin selvittää paikan hintatason!

Toni

Kivikasoja

Maanantai päivä. Mitäpähän siitä kertoisin... Muistikuvat loppuillasta ovat vähän hatarat. No, päivä kuitenkin alkoi käymällä colosseumiin ja sen vieressä olevilla raunioilla. Kivikasoja töllisteltiin ja ihmeteltiin. Colosseum oli kyllä massiivinen rakennus, vaikka puolet siitä on melkein kadonnut maanjäristyksissä ja talojen rakennustiiliksi.

Ti meni sitten tutustuessa Sant'angelon linnoitukseen. Tämä mm. paavin pakopaikkana ja vankilana toiminut linnoitus ryöstettiin jo ajat sitten tekijöinä oli ensin haudanryöstäjät ja sen jälkeen Vatikaani. Nykyisin paikka on vain hieno näköalatasanne. Tuttu myös elokuvasta enkelit ja demonit. Linnan pihalla tapasin viikatemiehen, joka aiko tulla joskus käymään...

Päivä päättyi sitten ruokailuun Hard Rock kafeessa.

Porukka kahtoo olohuoneella futista

Safkaa

Tämän päivän ohjelmaa ei ollut kiveen hakattu, joten päivä alkoi aamupalan jälkeen pirteällä kävelyllä kohti olohuonetta. Harmiksemme pulju ei ollut avannut vielä oviaan johtuen todennäköisesti sunnuntaipäivästä.
Joten hyppäsimme metroo ja suhahdimme toiselle laidalle. Kyseiseltä seudulta löytyi massiivinen Fontana di trevi suihkulähde. Tämä massiivinen 1762 rakennettu marmorirakennelma on yksi Rooman suosituimmista nähtävyyksistä. Ja sen kyllä huomasi. Porukkaa oli kun pipoa. Kaikki olivat tulleet heittelemään rahojaan lähteen veteen. Se kuulema joka heittää lantin altaaseen, palaa joskus Roomaan. Niin kai se sitten itsekin tehtävä. :)
Lähteen jälkeen näimme myös espanjalaiset portaat. Kai nekin olivat jonkin sortin nähtävyys, vaikka rappusia kyllä on muuallakin.

Ruokakritiikkiä tähän väliin. Pyörittyämme aikamme pitkin poikin pikkukujia, niin päätimme mennä syömään. Eehän siinä mitää. Kadun varrella olevaan raflaan vaan sisälle.
Itse tilasin jonkun pastahässäkän ja Toni kanaa. Olutta kyytipojaksi. Istuttuamme aikamme eteeni tuotiin valtava lautanen, jonka keskellä kahvikuppia muistuttava kolo ja siinä se kehuttu pasta. Pekoniakin oli: yksi siivu! Mitä tästä opimme? Varmaan sen, että ruoasta on valtava pula kun se ravintolassa maltaita maksaa. Saimme vajaalla 80€:llä vähän keitettyjä perunoita, ruskeaa kastiketta, kananpaloja, pari tuoppia mieheen ja kourallisen makarooneja! Ja sen pekonisiivun. :D

Nyt voi juhlia 2€:n valkkarilla.

Hortoilua

Olpahan irkkubaari. Paikka täynnä budia ja drinkkejä kiskovia ameriikanteinejä. Missä ovat kaljaa kiskovat ja tunnelmassa elävät jalkapallofanit?

Hortoilua kaupungin sykkeessä. Tai onnistuttiin kyllä löytämään katupätkät, joissa liikenne oli minimaalista. Mut onhan täällä porukkaa sitten kun eksyy jollekin uudelle kadulle. Pussikaljaa saa ihan kahviloista klo 2:50. Useimmat tosin ovat kiinni, koten valinnan varaa ei ole mahdottomasti. Ainakaan alueella jossa nyt ollaan.

Tuli taas maailmaa parannellessa mieleen mainita, että emme tiukan etsimisen jälkeenkään löytäneet kaupasta olutta kuin 3 kappaleen packseissä. Suomessa pienin on kuitenkin sixpack. Eivät taida paikalliset paljoo olutta kiskoa. :D

Synnin päästö Vatikaanissa

(Ei nettiä. Päivitys viivästynyt)

Eilinen kävelyreissu napakan oppaan seurassa oli vielä tuoreessa muistissa. Samoin kun lopussa syöty alkupalaillallinen. Oli siinä ihmettelemistä, kun pöytään kannettiin jos jonkinnäköisiä alkupaloja. Oli lihaa, kalaa ja kasviksia erimuodoissa. Kyytipojaksi viinejä ja jotain paikallista sitruunapontikkaa. Elämys oli kuin olisi astianpesuainetta juonut. Ei hullumpi ollut myöskään kahvitilkka kuponpohjalla, joka maullaan olisi herättänyt kuolleetkin. Huonoksi paikkaa ei silti voinut sanoa. Olihan Italian ex-pääministeri vieraillut siellä. Ilta jatkui sitten meidän osalta hotellin lähi baareihin tutustuessa. Lähimmän ristimme meidän olohuoneeksi. :D

Tänään vuorossa oli reissu Vatikaaniin. Tuo maailman pienin valtio on myös katollisen kirkon päämaja ja pääjehuna häärii paavi hassuine hattuineen. Aamulla kun ylös oltiin päästy ja aamupala kitusiin vedetty, hyppäsimme metroon ja sujautimme Vatikaanin seuduille. Olhan se vaikuttava kokemus. Heti selvittyämme turvatarkastuksesta, niin pääsimme tutustumaan osaan museon n. miljoonasta taide-esineestä. On paavitkin joskus ennenkin hulppeasti asuneet, kun löytyi mm. puolikilometriä pitkä käytävä täynnä taide-esineitä ja seinä/kattomaalauksia.

Ymmärrettävästä syystä upein paikka oli Sikstilsen kappeli. Samassa huoneessa valitaan aina uusi paavi. Tämä perinne on kestänyt jo vuosisatoja. Uskomattoman hieno paikka jota koristivat Michelangelon maalaukset. Se on paikka joka täytyy nähdä omin silmin. Tunnelmaa latisti vaan vartioiden jatkuvat huudot kuvauskiellosta ja hiljaisuudesta.

Mukavan opastetun osuuden huipennus oli astuminen Pietarinkirkkoon. En rupea nyt ruotimaan sen mahtavuutta sen enempää. Sitä voi vaan kuvitella jokainen päässään mikä fiilis on astua maailman suurimpaan kirkkoon, jota rakennettiin 120v. Eikä kuluissa ole säästelty. En voi itseäni uskovaiseksi sanoa, mutta kyllä siellä hiljeni.

Kirkkoreissun kruunasi nousu kirkon kupolin huipulle. Hissi kyllä nousi jonnekin asti, mutta sen jälkeen oli vain n. 320 porrasta kupolin huipulle ahtaita käytäviä ja jyrkkiä portaita pitkin. Tunnelma oli kuin jostakin ahtaanpaikan kauhuleffasta. Mutta lopussa kiitos seisoi ja näkymät olivat sen arvoisia. Koko Rooma avautui edessä 120m korkeudessa. Paluu huipulta olikin sitten helppo juttu. Nyt hotellilla vähän jalkojen lepuutusta ja kohti uusia seikkailuja.

Näkymä Pietarin kirkon kupolista

Diktaattorin aika

Kuljettiin turistioppaan mukana pitkin rooman kujia ja aukioita. Kaikki tuntevat tarinat keisareista ja rooman historiasta, mutta kertomukset paavin hirmuvallasta yllättivät. Paavi mm. eristi juutalaiset omaan gettoonsa, raahasi juutalaiset 300 vuoden ajan kuuntelemaan katolilaista jumalanpalvelusta joka sunnuntai ja teloitutti toisinajattelijoita! Paavilla oli myös oikeus verottaa rooman asukkaita.

Paavin teloituttamien ihmisten muistomerkki löytyy kukkaisaukiolta, Cambo de Fiorilta. Kerran vuodessa alueella pidetään muistopäivä vainajien muistolle.

Nykypäivän paavi on hampaaton paperitiikeri entisajan diktaattoriin verrattuna!

Toni

Asumaan roomaan?

Haluaisitko asua roomassa? Jos kyllä, niin varaudu maksamaan kalliisti! Vuokrat keskustassa ovat noin 3000 e/kk 60 neliön asunnosta.

Paikallinen bussikuski tienaa noin 700 e/kk eikä täällä ole mitään työkkärikorvauksia. Ei ihme, että kaduilla on laittomia kauppiaita!

Toni

Kaikki tiet vievät Roomaan

Rooma. Kaupunki, jossa olen jo kauan halunnut käydä. Todettiin kaverin kanssa, että ei me turhaan tästä reissusta silloin pari vuotta sitten illanistujaisissa puhuttu. Nyt sitä ollaan täällä!

Päivähän jatkui lentoaseman kippolasta koneen syövereihin. Hienoa oli huomata, että koneessa oli oma wlan-verkko. Sellaiseen en ole ennen törmännyt. Netistä pystyi myös seuraamaan lennon etenemistä. Matkaa, nopeutta, korkeutta jne. Tottakai myös normaali nettisurffailu oli mahdollista.

Saapuessamme Roomaan ilma oli mitä parhain. Odoteltuamme ikuisuuden laukkujen saapumista ja sen jälkeen bussiin istuuduttuamme huomasimme lämpömittarin näyttävän +28c. Ihan sopiva lämpötila näin kesällä. Ilmastoidussa dösässä oli mukava istua. Siitä siis retkemme alkoi...

Aamu sarastaa

Klo 5:09 Helsinki-Vantaa lentoasema.
Onhan tuota tullut valvottua jo reilu vuorokausi. Ajatuksen juoksu on yhtä korkealla kuin katukivetys. Pitäisi varmaan etsiä kahvia jostakin, että jaksaa lähtöselvityksen läpi mennä ja koneeseen raahautua. Lennon ajaksi olen varannut Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja äänikirjan. Luultavasti kyllä nukun jo ennen ensimmäisen sivun loppua...

Edit: Aamuoluella englishbaarissa. Nightwish Tuomas ja Marco olivat turvatarkastuksessa samaan aikaan. Minnehän lie pojjat ollu menossa?

Kortti napsahti!

Mahdottomasta tuli mahdollista! Onnistuin jotenkin kaikkia luonnonlakeja uhmaten saamaan moottoripyöräkortin. Kirjalliset suoritin joku aika sitten. Olhan se melkoisen erilainen tilanne, kuin silloin kauan kauan sitten kun autokorttia oli suorittamassa. Istuttiin isossa huoneessa porukalla ja diaprojektori raksutti siihen malliin, että ihankohan tuo kestää loppuun asti. Nykyisin on helppoa, kun saa vaan istua yksikseen ja näppäillä napista oikeita vaihtoehtoja. Kirjallisiin kysymyksiinkään ei tarvitse enää tuhertaa kynämeiningillä.

Tänään sitten koitti inssiajo. Aamulla klo 7 oli vielä kertaus käsittelykokeista. Siinä sitten pikku jännityksessä kurvaili keiloja ympäri, kiihdytteli, jarrutteli ja heitteli vallattomia väistöliikkeitä.
Kahdeksalta sitten punnittiin oliko sitä sitä umpiluuhun jäänyt mitään oppia pyörän käsittelystä.
Inssiajon valjojaksi paljastu entinen autokoulunopettaja, joka opetti minua silloin kun ajoin autokorttia.
Inssiajohan meni omasta ja valvojankin mielestä tarpeeksi tyydyttäväälä tavalla. :D Käsittelykokeessa ei ollut mitään ongelmia ja 35min ajo liikenteen seassakaan ei tuottanut pahempia kämmejä.

Nyt sitten alkaa kuume nousta omaa pyörää kohtaan. ;)