torstai 31. toukokuuta 2012

Tulta elämään

Poppamies kävi. Tai ainakin lähetti paketin erilaisia kastikkeita ja vähän muutakin. Itsekin parhaana tulisten tuotteiden kuluttajana.. Kaikkeehan pitää suuhun työntää. Oli jälkipoltot miten tuskaisia tahansa. :D Mutta niinhän sitä sanotaan, että tosimies ostaa vaatteensa Varustelekasta ja ruokansa Poppamiehestä.

Koko kattaus.

Kovin kattavasti en ole vielä testannut soosseja. Olen käyttänyt tähän mennessä vasta popmiehen jalopeno-kastiketta. Se ei ainakaan tulisuudellaan ketä tapa. Saa laittaa ihan reilusti. Tänään tosin oli vähän tarkoitus testata astetta tulisempaa Habanero-kastiketta. Trioon kuuluu myös kolmas Naga Jolokia-kastike, jonka sanotaan olevan jo todella tulinen. Joku päivä sekin on kohdattava.

Paketista löytyi myös puteli Blair's Sudden Death soossia. Tulisuusluokaltaan tämä limellä maustettu kastike on 9/10. Lisäksi Blair's Jalapeno Death puteli, jota voi tarjoilla mahaleikkauksesta toipuvallekin. Pikkuinen purkki ol myös Poppamies Cayenne 88% pyrettä. Tätä voi sitten vaikka leivälle löträtä. 

Parasta kuitenkin oli purkki poppamiehen lempeä vadelma karkkeja. Kannessa varoitus että erittäin tulisia. Kyllähän noissa melleissä vadelma maistuu, mutta sitten alkaa tuntua että olis jonkin chilipippurin suuhunsa laittanut. Polte on ihan kiva... Suosittelen kaikille, joilla lootallinen karkkia ei riitä kun hetkeksi. Nämä kestävät vähän pitempään.

Näitä kelpaa napostella.




perjantai 25. toukokuuta 2012

Tuleva motoristi?

Tänään klo 10 alkoi viimeiset ajotunnit autokoulun moottoripyörän selässä. En ollut aikaisemmin oikein uskonut että tämänkin päivän vielä näkisi. Siis sen, että saan kasattua rahaa ja lähden ajamaan moottoripyöräkorttia. Ehkä yksi syy oli nyt se, että ajokorttiuudistus tulee ja kaikki kallistuu ja elämä on entistä ankeampaa..

Autokoulun harjoittelupyörä Kawasaki ER-6n.

Kysehän ei ollut siitä, että eikö moottoripyöräily olisi kiinnostanut aikaisemmin. Ehkä kyse kuitenkin oli vaan rahattomuudesta ja aikaansaamattomuudesta. Harmittaa tällähetkellä aivan käsittämättömästi... Mutta ee auta itku markkinoilla ja kyllä aion saada menetetyn ajan takaisin. Parempihan se on myöhään kuin ei koskaan...

Mutta eihän sen kortti vielä ole taskussa. Tässä on vielä hermoja riekaleiksi repiviä hetkiä edessä, kun pitäisi punnertaa infernaalisen haastavat kirjalliset läpi. Onhan se hienoa kuvia kytätä ja arpoa saako ajella oman vai valtion säätämien lakien mukaan. Jos siitä autolla kaahailusta olisi jotain hyötyä. Sitten vielä kasa kirjallisia kysymyksiä, jotka normaalissa liikenteessä ohitetaan olkapäitä kohottamalla.  Mutta nyt olen joutunut tuomiolle. Ne vaan ois osattava. Ja sitten kun vielä pitäisi käsittelykoe ja inssiajokin suorittaa. Oma tähän astinen tuntemus kaksipyöräisiin rajottui mopokauteen. Viimeksi olin ajanut isäni soliferilla. Nopeus ehkä 20km! :D 

Opettaja kuitenkin sanoi, että käsittelykoetta ei tarvii treenata. Se on kuulema ihan läpihuuto juttu. Mukavampaahan se on tiellä ajaa. Tähän voin yhtyä! Olen nimittäin aivan myyty! Moottoripyöräily on ihan niin hienoa, kun osasin siitä haaveissani kuvitella. Vauhti saa miehen tuntemaan hyvää oloa.. :D Nyt silti olen päässyt vasta sitä kokeilemaan. Motoristit antakaa palautetta... Ajo kuitenkin oli yhtä juhlaa. Ensin kaupungilla pyörimistä ja risteysajelua. Sitten isolle tielle ja kahva kohilleen! Opettajakin oli varustautunut omalla pyörällä perässä ajeluun, koska keli oli kohdallaan. Ennen perässäni oli tultu ihan bemarilla. Olipahan hieno ajeluhetki. :)

Tämän jälkeen pitää siis jännittää kirjallisia ja inssin menoa. Toivottavasti kortti irtoaa, koska rahaahan tämä on syönyt. Sitten on vielä edessä varusteiden ja jopa oman pyöränkin hankinta. Mutta se on eri tarina se. ;)

Kapulatestaus

Testausta, että toimiiko kännykirjoittelu. Nyt voi kirjoitella tienpäältä ja metsästä... :D

Tästä kai se lähtee...

Hello! Lisääntyneen vapaa-ajan tai muuten vaan turhautumisen ehkäisemiseksi olen päättäny ryhtyä tuottamaan varmasti mahdollisimman turhaa tekstiä tänne miljoonien jo olemassa olevien nettikirjoitusten sekaan. En odota kenenkään niitä lukevan, enkä oikeín tiedä kenelle tämä on suunnattu. No, tekstiä tulee, jos on tullakseen ja intoa löytyy. Se jää sitten nähtäväksi. :D

En myöskään vastaa kirjoitusten aiheuttamista traumoista, enkä ota vastaan kommetteja kirhoitusvirheistä.